Blogi »

Kuinka äitiyslomalla voi olla väsynyt!


Venus kuntoon - Palaudu synnytyksestä by sippi äiti, 13.02.2017
Äitiysvapaahan on 10kk.. ei työstressiä, vain ihanaa aikaa kotona vauvan kanssa. Ja vielä ihanampaa useamman lapsen kanssa, kun saa viettää heidän kanssa aikaa. Minulla niitä oli kaksi, 6kk ja 2v.

Aaarrg! Tuntui, että ympärillä oli vain supermutseja, jotka kävivät kaiken maailman vauvajumpissa, muskareissa ja perhekerhoissa. Kodit heillä olivat siistejä. Meillä oli aina kaaos, koska en jaksanut välittää. Miehestäkään ei ollut mitään apua tai no oli.. hän kävi töissä, toi ns. leivän pöytään. Hän valitti oman ajan puuttumisesta ja ihmetteli kuinka voin olla niin väsynyt, koska en edes käy töissä vaan olen kaiket päivät kotona. Olinhan "äitiyslomalla". Lomallapa hyvinkin. Mieheltä ei todellakaan ymmärrystä herunut.

Tunsin itseni epäonnistuneeksi.. en jaksanut siivota, muistaa asioita, saatika liikkua.. syödä kyllä jaksoin, mutta en jaksanut miettiä mitä suuhuni laittaisin.

Olin niin väsynyt, että en jaksanut eikä kiinnostanut lähteä mihinkään harrastuksiin. Ystäväni yritti houkutella monelle eri ryhmäliikuntatunnille. En jaksanut lähteä kotoa. Sanoin, että voin jumpata mutta kotona.

No en tietenkään jumpannut kotona.

En kehtaisi edes lähteä ulos, koska oli ällöttävä ajatuskin pukea kiristävät jumppavaatteet päälle ja mennä timmien mimmien super-hyper-hyppy-tunnille.

Keho ei tuntunut omalta. Painoa oli 15kg enemmän kuin ennen raskausaikaa. Alapääkään ei tuntunut normaalilta. Jos joskus jaksoi sen verran kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta, että jaksoi riisua housut pois jalasta niin yleensä seksikin oli pettymys.. tuntui, että oli vain musta aukko jossa joku ehkä kävi, mutta mitään tuntojälkeä se ei jättänyt.

Tiesin, että minun piti liikkua ja syödä terveellisesti, mutta en vain saanut itsestäni sitä irti. Aloin saamaan ahdistuskohtauksia ja hengittäminen oli vaikeaa. Vanhin lapseni oli kova kiipeilemään. Eräs päivä hän kiipesi keittiö tasomme päälle. Katsoin tilannetta ihan ulkopuolisena. Ajattelin, että tippukoot, jos tippuu. En jaksanut nousta ottamaan häntä kiinni. Ja niinhän hän tipahti ja loukkasi päänsä niin, että meidän täytyi käydä terveyskeskuksessa tikattavana. Murruin täysin. Itkin silmäni verille. Tunsin olevani niin huono äiti.

Seuraavana yönä koin herätyksen, minun oli tehtävä itselleni jotain.

En halua, että lapseni muistavat minut sohvalla makaavana äitinä. Juttelin ystäväni kanssa ja hän suositteli minulle verkkojumppia joita voin tehdä kotona, koska en halunnut lähteä pois kotoa. Halusin saada itseni ensin kuntoon ja sitten voisin alkaa käydä vaikka salilla.

Etsin jumppia jotka vahvistaisivat myös alapäätäni ja jotka sopisivat pohjalta lähteville. Silloin törmäsin Bailamamaan. Tämä ei ole mikään Bailamaman maksettu mainos, vaan sain heidän verkkojumpista niin hyvän kimmokkeen treenamiseen ja hyvää mieltä, että laitoin heille viestiä ja kiitin näistä. Bailamaman naiset ovat ihan käsittämättömän energisiä. Hyvällä tavalla. Tietynlainen ylienergisyys olisi ärsyttänyt, mutta näistä jumpista mielialakin koheni. Kerroin kuinka pohjalta olin lähtenyt ja kuinka jumpat olivat auttaneet ja kohottaneet mieltäni. He pyysivät, että voisinko kirjoittaa blogitekstin tarinastani. Mietin hetken ja lupauduin. Tämä on niin henkilökohtainen teksti, että haluan siksi kirjoittaa tämän nimimerkillä.

Itselläni pohjalta nousemisen ihan ensimmäinen tärkein asia oli liikunta. Kun aloin liikkumaan, niin aloin samalla huomaamattani myös syömään terveellisemmin. Ahmin salaatteja ja kasviksia, ostin ns. superfoodeja ja jätin kaiken töryn pois lautaselta.

Suklaata toki teki mieli, mutta siihenkin löysin korvikkeen proteiini suklaavanukkaista. Herkuttelin kyllä, mutta yritin pitää sen kerran viikossa -aiemmin oli joka päivä.

Tuntui, että kaipasin sisäistä puhdistusta.

Sisäinen puhdistus heijastui myös ulospäin. Aloin järjestellä myös paikkoja ja kaappeja. Heitin kaikkea turhaa pois. Se oli ihanan vapauttavaa ja puhdistavaa. Kävin myös kampaajalla ja ostamassa uuden paidan.

Ai, että kun tuntui hyvälle -uusi minä!

Järjestin aikaa liikunnalle. Liikunta oikeasti pelasti minut. Se olo, mikä tuli jumpan jälkeen oli niin hyvä. Nyt käyn myös kävelylenkeillä. Salille en ole vielä lähtenyt, ehkä se aika koittaa vielä. Nyt tuntuu helpommalta liikkua vain kotona, ei tarvitse olla aikatauluihin sidottuna.

Tuo kaikki rypeäminen kesti melkein kaksi vuotta. En olisi uskonut, että kuulutan vielä joskus liikunnan perään, mutta se on minusta ihan ykkösasia mikä pitää sisällyttää elämään.

Viimein olen löytänyt auringon. Se olikin piilossa korvieni välissä :)

nim. sippi äiti


Tuntuuko, että et ole palautunut synnytyksestä?
Käy tutustumassa 1.3 alkavaan Squeeze 2Baby -kurssiin!





Sinua saattaa kiinnostaa myös ...

Vauvan kanssa kannattaa todella jumpata!

Tiesitkö, että jumppaamalla yhdessä vauvan kanssa tuet hänen kehitystään? Erilaiset nostamiset, kantamiset, jumppailut ja leikittämiset tukevat vauvan kehitystä.

Viisi tärkeää asiaa synnytyksestä palautuvan naisen ravitsemuksessa

Tiesitkö, miten iso osa oikeanlaisella ravinnolla on synnytyksestä palautumisessa? Ravinnolla on tärkeä rooli vatsalihasten erkauman kuntoutumisessa.

Vatsan kolot umpeen ja korsetti kuntoon

Navan pullotus ja vatsapeitteiden pömpötykset voivat ärsyttää vielä tovin raskauden jälkeen, jopa useita vuosia. Naisilla vatsapeitteitä kuormittaa raskausaika, ja kuten miehilläkin, ”vääränlainen treeni” tai ylipaino.